Kössin blogi

Ajatus on vain ajatus

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderson esittää Suomeen lakisääteistä 10 euron minimipalkkaa. Tarkoitus on tietysti jalo. Olen itse sitä mieltä, että Suomen hinnoilla kymppikin on tuntipalkkana työstä liian vähän.

Nuori puoluejohtaja ampuu sen sijaan kurapaukun esittäessään minimipalkkalakia. Ajatus ei ole uusi. Vuoden 1970 työsopimuslakia valmisteltaessa Vasemmistoliiton edeltäjän, Suomen Kommunistisen Puolueen, ykköstavoite oli lakisääteinen minimipalkka. Puolue vastusti vähän myöhemmin myös ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Erinäisten vaiheiden jälkeen vuoden 1970 työsopimuslakiin sorvattiin säännökset työehtosopimusten yleissitovuudesta. Lain valmistelussa kunnostautuivat Rakennusliiton edustajat. Kommunisteja hekin. Eivät arvanneet, minkä palveluksen tekivät jälkipolville.

EU-myrskyjen myllerryksessä yleissitovuus on pitänyt työssä käyvien ansiot edes nykyisellä tasolla. Ammattiliitot ovat kohtuullisesti kyenneet puolustamaan sopimuspalkkojaan. Jopa korottamaan niitä silloin, kun keskusjärjestöt eivät ole nykäisseet housuja nilkkoihin. Kaikkien sopimuspalkat ovat pieniä, mutta niillä tulee toimeen.

Valtaosassa EU:n jäsenmaita on lakisääteinen minimipalkka, jolla ei tule toimeen. Saksan rakennusliiton arvion mukaan kolmasosa sen jäsenistä tekee töitä 8,5 euron minimipalkalla, joka on tasoltaan eurooppalaista huippua. Silti se on vain puolet meidän yleissitovien työehtosopimusten mukaisista korkeimmista taulukkopalkoista.

Lainsäätäjän ryhtyminen vähimmäispalkkojen määrittelijäksi romuttaisi yleissitovuusjärjestelmän. Ammattiliittojen tehtäväksi jäisi palkkojen sopiminen järjestäytyneisiin yrityksiin. Järjestäytymättömät voisivat maksaa luilleen minimipalkkaa ja ainakin rakennusalalla järjestäytyneitä olisi kohta kovasti vähän.

Joku voisi nähdä positiivisiakin vaikutuksia. Taloudellinen tasa-arvo lisääntyisi, kun työssä käyvät eivät tienaisi enempää kuin kansalaispalkalla olevat. Valtiovalta voisi myös toteuttaa sisäistä devalvaatiota minimipalkkaindeksin jäädyttämällä tai palkkaa laskemalla. Ei tarvitsisi maanitella ja uhkailla liittoja kiky-sopimuksiin.

Ei Li Anderssonin tavoite ole suomalaisten työntekijöiden aseman heikentäminen. En tietysti tällaista väitä tai edes vihjaa. Somesuomessa poliitikkojen huonosti pureskeltuja ideoita tulee vain kuin posetiivista ja joskus niitä on ihan pakko ihmetellä. Hyvä puoli asiassa on se, että ajatus on vain ajatus.

 

Kössi