Kössin blogi

Amerikan malliin

 

Sain juuri kuntosalilla katsottua loppuun Netflixin sarjan Vietnamin sodasta. Vaikuttava paketti pitkästä turhasta tappelusta, jossa kuoli liki 60 000 amerikkalaista ja yli kaksi miljoonaa vietnamilaista. Kantava juoni on, miten Yhdysvaltojen sekaantuminen sotaan tapahtui pikkuhiljaa, kansalle alusta loppuun valehdellen.

Lihamylly jauhoi erityisen paljon afroamerikkalaisia. Rotusyrjintää virallisesti harjoittavassa valtiossa tämä ei ollut alkuun ongelma. Valkoisesta väestöstä varmimmat sotaan lähtijät olivat köyhien perheiden lapsia ja koulupudokkaita. Monella oli luki- tai hahmotushäiriö.

Rikkaan eliitin jälkikasvulle, kuten kutsuntaiässä olleille ja sittemmin presidenteiksi nousseille Clinton, Bush ja Trump, luotiin mahdollisuudet vempuloida itsensä turvaan taisteluista. Vietnam jätti pysyvät jäljet amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja rämetti uskoa politiikan rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Suomen sotahistoriasta löytyy päinvastainen esimerkki. Talvisota yhdisti kansalaissodan pahasti jakaneen kansan. Käpykaartilaisia ei ollut. Juoksuhaudassa seisoivat rinta rinnan talolliset ja rengit, suomen- ja ruotsinkieliset. Maahan hyökänneen vihollisen kranaatti ei sen enempää valikoinut kohdettaan varallisuuden tai syntyperän perusteella.

Talvisodan aikana syntyi tammikuun kihlaus, kansallisen eheytymisen saavuttamiseksi annettu julistus. Siinä tunnustettiin työntekijöiden oikeudet ja luvattiin vapaata järjestäytymistä kunnioittaen neuvotella luottamuksellisesti työntekijäjärjestöjen kanssa kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä.

Talvisodan henki ja työntekijäjärjestöjen oikeuksien kunnioittaminen, vaikka hiipuneenakin, vaikutti suomalaisessa yhteiskunnassa Juha Sipilän (kesk) hallituksen syntymiseen saakka. Sipilän porvarihallitus pyyhkäisi pöytää kansallisella konsensuksella. Nyt olemme nähneet, miten kansakunta saadaan hajalle, jopa yllättävän nopeasti.

Talousnobelisti Bengt Holmström kylvi keskustelua herättäneet kommenttinsa keskustalaisen pääministerin jo valmiiksi kyntämään peltoon. Holmström on liki koko aikuisikänsä asunut Yhdysvalloissa, jossa ammattiyhdistysliike on nuijittu maan rakoon ja köyhistä maista tulevien maahanmuuttajien kantaväestöä alempi palkkaus ja heikompi sosiaaliturva ovat osa jokapäiväistä elämää.

Yllättävää sen sijaan on, miten herkästi Suomen oikeisto lähti näitä ehdotuksia myötäilemään. Enää ei näköjään riitä rajojen täydellinen aukaiseminen ulkomaalaiselle työvoimalle ja työehtosopimusten yleissitovuuden poisto kotimaisten duunarien vaihtamiseksi ulkomaiseen halpatyövoimaan. Nyt meillekin halutaan ihan oikeat toisen tai kolmannen luokan työmarkkinat ja toisen tai kolmannen luokan kansalaiset.

Holmström ei kehitellyt ajatustaan riittävän pitkälle. Tarvitsemme nimittäin myös slummit Amerikan malliin. Nykyisilläkään liksoilla kun ei pääkaupunkiseudulla tahdo elää.

Kössi