Kössin blogi

Autoton utopia

 

Siintää vihreiden politrukkien haaveissa. Kun heille tulee valta ja voima, kaupungeista tehdään autottomia. Sisääntuloväylät tukkimalla, parkkipaikat hävittämällä, säätämällä yleinen kolmen kympin nopeusrajoitus. Tolppakamerat välkkyvät kuin Hollywoodin ensi-illassa.  Kovakalloisimmat autolla töihin pyrkijät pannaan polvilleen tietulleilla ja mätkäisemällä työnantajan kustantama parkkipaikka verotettavaksi tuloksi.

Muistan ajan, kun työmiehillä ja naisilla ei autoja ollut. Heräsin joka aamu sängystäni keittiön nurkassa, kun isäukko lähti töihin. Kotimökki Klaukkalassa oli 30 kilometrin päässä Helsingistä, mutta seitsemäksi rakennustyömaalle ehti vain viiden bussilla. Evässalkun lisäksi ukko kantoi työmaata vaihtaessaan muurarin vehkeillä täytettyä työkalupakkia ja nyssäkkää pakkiin liian pitkiä rappausliippejä.

Ensimmäinen talouteen ilmestynyt autonrohjo muutti elämän. Työmatkaan tärveltyi vain murto-osa bussimatkan viemästä ajasta. Aiemmin vain iltahämärissä kotiin raahustanutta äijänkörmyä nähtiin arkenakin lasten valveillaoloaikana.

Ei henkilöautoja tarvita, jos vihreiden tavoite kansalaispalkasta toteutuu. Perheenhuoltajat räpeltävät tietokoneitaan yli puolen yön. Auringon noustessa kääntävät kylkeä, vapauttavat suolikaasua ja jatkavat uniaan. Päivällä voi pyöräillä autotonta Hämeentietä ituravintolaan, jossa kehitysmaista tulleet työntekijät tarjoavat taatusti eettistä kosher-kasvisruokaa. Vihreät kannattavat työvoiman tuonnin täydellistä vapauttamista ja yleissitovuuden poistoa. Pitäähän joidenkin työtkin tehdä.

Kansalaispalkkaa odoteltaessa töissä joutuvat käymään vielä muutkin. Viemään lapset aamulla hoitoon ja työpäivän jälkeen hakemaan hoidosta pois. Ei mitään extriimiä, normaalia lapsiperheen elämää. Raskasta työtä tekevälle silti riittävän rasittavaa. Ei syntyvyys Suomessa ainakaan kasva, jos yhä useamman lapsiperheen arjesta tehdään selviytymisseikkailu oman auton käyttö estämällä.

Ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja lähiajan suurin haaste. Ei kukaan kuivilla puruilla varustettu tätä kiistä.  Päälle tulevaa katastrofia ei kuitenkaan pidä käyttää keppihevosena omien ideologioiden pakkosyöttöön. Se on yhtä populistista kuin nyt kansakunnan lynkkausmielialaan saattaneiden lasten raiskausten hyödyntäminen poliittisten irtopisteiden keruuseen. Tapahtumien väistämättömän kehityksen näkivät kaikki nuorison notkumispaikoissa liikkuneet. Yllätyksenä se tuntuu tulleen vain poliitikoille.

Moraaliseksi etujoukoksi itsensä kohottaneet vihreät levittävät surutta takapuoltaan lentokoneissa ja taksien takapenkeillä. Tämä perustellaan jopa ekologiseksi teoksi. Esimerkkejä en esitä, koska yksittäisten poliitikkojen tervaaminen tästä aiheesta on jo ylittänyt kaikki kohtuullisuuden rajat. Mutta miksi tavallisen, ehkä joskus lihaa ja kalaakin syövän rahvaan työmatkojen pitäisi olla pirullisen hankalia ja kalliita? Maailmaa ei pelasteta istuttamalla työssä käyviä ihmisiä kaupunkien sisääntuloväylien ruuhkissa.

 

Kössi