Kössin blogi

Ihmisen luonto

 

On asia, jolle ei mitään voi. Venäjän rakennusmarkkinoilla pitkään työskennellyt mies kertoi aikanaan raadollisen käsityksensä maan politiikasta. Kuvernööriksi valittavalla on neljä vuotta aikaa rikastua. Sen jälkeen uusi kuvernööri keskeyttää kaikki edeltäjälleen rahaa tuottavat hankkeet ja aloittaa oman rikastumisensa. Uusilla hankkeilla.

Tämä vuosia sitten kuulemani tarina tulee mieleen, kun katsoo keskustalaisten poliitikkojen liki raivopäistä yritystä saada maakuntauudistus maaliin tämän eduskunnan aikana. Seuraava hallitus ei tule perustamaan 18 uutta maakuntaa, siitä voimme olla satavarmoja.

Minulle on turha väittää, että kepulaisia innoittaa alkiolainen huoli pienestä syrjäseudun ihmisestä. Helpommin uskon, että kiinnostuksen kohde ovat sadat puoluepoliittisesti korvamerkityt hyväpalkkaiset suojatyöpaikat, joista Keskusta tulisi saamaan leijonan osan. Ehkä ne on jo ainakin henkisesti jaettu alueiden politrukeille ja näiden sukulaisille.

Oman edun tavoittelun ymmärtää. Sen sijaan paljon vaikeampi on käsittää muutamia ennen eduskuntavaaleja nostettuja teemoja, joista veteraanikansalaisen näkökulmasta ei voi seurata muuta kuin mahdollisimman suurta haittaa kanssaihmisille.

Lihan syönti pitäisi lopettaa. Vaikka ei olisi kiinnostunut kymmenistä tuhansista alkutuotannon ja jalostuksen työpaikoista, mitä tehtäisiin kymmenille tuhansille vuosittain ammuttaville hirville ja muille riistaeläimille. Haudataanko vai poltetaanko ruhot? Mikä tulee olemaan tämän toiminnan hiilijalanjälki?

Polttomoottorien kieltäminen motittaisi taajamien ulkopuolella asuvat pienituloiset ihmiset koteihinsa. Sadan eikä edes viidenkymmenen tonnin Teslaa osta 30 000 vuodessa ansaitseva rakentaja. Töissä ei enää käytäisi ja miten hankittaisiin ruoka. Maaseudun lähikaupat sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä. Siirryttäisiinkö omavaraistalouteen? Kun sikojakaan ei pidettäisi, syötäisiinkö pelkkiä perunoita?

Kansalaispalkkakokeiluja on meillä ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Aikanaan lanseerattiin käsite ”sosiaalisesti työrajoitteinen”. Ryhmään kuuluvat ihmiset saivat elää rauhassa yhteiskunnan tulonsiirroilla, työvoimaviranomaiset eivät ahdistelleet. Itse seurasin kokeilua 80-luvun puolivälissä Imatralla. Aikana, jolloin monet asiasta nyt paljon tietävät poliitikot eivät olleet vielä syntyneetkään.

Työpaikkani oikeustalon naapurissa oli sossun konttori ja Alko. Hilpeät seurueet ajoivat pihaan taksilla kuin vihreiden kansanedustajat. Sossussa vierailtuaan he marssivat viinakauppaan. Sieltä täysien kassien kanssa odottavaan taksiin ja matka jatkui. Aktiiviselle ihmiselle vastikkeeton raha antaisi paljon mahdollisuuksia. Monen kohdalla kävisi kuitenkin juuri päinvastoin.

Kössi