Kössin blogi

Kaamasen tiellä

 

Kiiruhti miesporukka Junnu Vainion takavuosien laulussa. Ikääntyvien urosten elämän laatua rapauttivat petipuuhiin liittyvät murheet. Apuja etsittiin Lapin perukoita myöten. Huolen poisti maailmalla sattumalta syntynyt lääketieteellinen oivallus.

Työelämässä ruumiin rapautumisen ongelmaan ei sen sijaan ratkaisua ole löytynyt. Eikä ole edes näköpiirissä. Ihmisten keski-ikä nousee, koska nykyään syödään paremmin ja eletään terveellisemmin. Raskasta työtä ei kroppa kuitenkaan kestä määräänsä enempää.

Rakentajat jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin 52-vuotiaana, muuten töistä pois keskimäärin 58-vuotiaana. Luvut ovat pysyneet samoina vuosikymmeniä. Eläkeikää nostanutta lakia valmisteltaessa hehkutettiin työelämän laadun parantamista. Tarina tiedettiin lööperiksi. Kaikkein parhaiten sen kertojat. Kiinnostus koko hommaan lässähtikin, kun hyväosaisille tärkeä eläkkeiden rahoitus saatiin varmistettua.

SAK teki avauksen lakisääteisestä irtisanomisjärjestyksestä. Tavoitteena varmistaa vanhempien työntekijöiden työpaikat eläkeikään saakka. Julkisella sektorilla laki voisi toimiakin. Myös joillakin suurilla teollisuuden työnantajilla. Rakennusalalle esitys on kuin pöllähdys varastossa lojuvasta muistoesinearkusta. Sekalaista romua, jokunen Junnun levy vinyylinä, ehkäpä jopa joskus pilanpäin ostettu purkki poronsarvijauhetta.

Juttelin juuri Rakennusliiton pääkaupunkiseudun työmaita kiertävän toimitsijan kanssa. EU:n ulkopuolisten maiden työntekijöitä, erityisesti kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok) peräänkuuluttamia elintason takuumiehiä, löytyy pilvin pimein. Palkat ovat kautta linjan puolet tai kolmannes siitä, mitä lain mukaan pitäisi maksaa.

Kolme vuotta liitossa töissä ollut toimitsija tuskaili, että hän ei ole lukuisilla työmaakäynneillään nähnyt yhdenkään ulkomailta lähetetyn työntekijän palkan olevan oikein. Lohdutin miestä. Tämä ihme ei ole tullut vielä minunkaan eteeni, vaikka olen ollut hommissa yli kolmekymmentä vuotta. Leveämpää leipää etsiviä työntekijöitä en kuitenkaan syyllistä. Kotimaassaan olisivat työttömiä tai töissä nälkäpalkalla. Syyllinen laittoman alipalkan maksuun ja siitä hyötyjä löytyy aina muualta.

Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen. Kuuluisan lauseen esitti aikanaan Suomen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi. Hän ei puhunut työmarkkinoista, mutta ajatus on yleispätevä melkein paikkaan kuin paikkaan.

Junnun laulujen ”vanha hyvä aika” on mennyt. Rakentajat kilpailevat töistä ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden kanssa. Enemmistö istuvista kansanedustajista haluaisi tehdä kilpailusta vielä armottomamman. Suomen kansalaisilta ja Suomessa pysyvästi asuvilta ulkomaalaistaustaisilta halutaan pois oikeus työllistyä omassa maassaan. Panna heidät epäreiluun kilpailuun kiinalaisten, intialaisten, koko maailman köyhien työhaluisten kanssa.

Jotkut yritykset katsovat omia varpaitaan pitemmälle. Ottavat kirjoilleen Suomessa asuvia rakentajia ja maksavat työehtosopimusten mukaiset palkat. Näiden työnantajien kuormaa ei ole syytä kevein perustein enää raskauttaa. Rajan yli puskevia yrityksiä eivät Suomen irtisanomissuojasäännökset koske, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Kössi