Kössin blogi

Leikkitotta

Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) ensimmäisenä ja reippaat sata muuta perässä allekirjoittivat lakiesityksen, jolla halutaan vapauttaa Suomen työpaikat koko maailmalle, yli seitsemälle miljardille ihmiselle. Tätä tarkoittaa selkokielellä työlupamenettelyn saatavuusharkinnasta luopuminen.

Jokainen työnantaja saisi vaihtaa työntekijänsä minkä maalaisiksi haluaa. Vaikka ahkeriksi kaukoaasialaisiksi. Ainoa edellytys on, että yrityksen luottotiedoissa ei ole suurta häikkää ja se lupaa noudattaa Suomen lakia ja työehtosopimusta.

Tähän päivään mennessä en ole nähnyt tapausta, jossa edes Euroopasta tulevalle rakennusalan reppumiehelle olisi sovinnolla maksettu lain ja työehtosopimuksen mukaiset palkat. Kehitysmaiden työntekijöistä puhuttaessa tämä on enemmänkin vitsi. Eihän kukaan tosissaan tätä aio tehdä. Lastenlaulun sanoin, ei narraamista, mutta leikkitotta.

Kehtaan sanoa näin, sillä olin itse aikanaan tätä ulkomaalaislain kohtaa värkänneessä työryhmässä. Jälkeenpäin olen saanut todeta, että lupaukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Kehitysmaista tulevien työntekijöiden vähimmäisehtoja ei pysty valvomaan kukaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Sukulaisten, klaanien, uskonveljien ym. porukoiden keskenään sopimiin diileihin ei pääse väliin sen enempää viranomaiset kuin ammattiliitto.

Rakentajille lakiesityksen läpimeno tarkoittaisi synkkeneviä aikoja. Maasta toiseen liikkuva työvoima on valtaosin rakennusporukkaa. Yli näköpiirissä olevan tulevaisuuden meille virtaisi halpatyövoimaa, joka olisi valmis tekemään töitä millä hinnalla hyvänsä. Taistelu työpaikoista kovenisi. EU:n vapaan työvoiman liikkuvuuden jo aikaan saaman mollivoittoisen palkkakehityksen sävyt syvenisivät.

Lakiesityksen allekirjoittaneilla kansanedustajilla on erilaisia motiiveja. Osalla se lienee heltymätön into edistää rikkaiden asiaa. Mikä upeampaa, kuin pysyvä työvoiman ylitarjontaan ja palkkojen polkemiseen perustuva työvoimakustannuksia alentava automaatti. Osa ehkä haluaa auttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saavia pakolaisia pysymään Suomessa. Karkotuksen estävä kynällä sepitetty työsuhde on monin verroin vaivattomampi hankkia, kuin viranomaiset vakuuttava parisuhde.

Motiivit vaihtelevat, mutta yhteistäkin esittäjiltä löytyy. Suomessa asuvien mahdollisuus työllistyä omassa maassaan tai pysyä työpaikassaan elämiseen riittävällä palkalla ei kiinnosta pennin vertaa. Kiky-sopimuksen hengessä runnotaan Suomen työpaikkoja kansainväliseen kilpailuun, ja näillä markkinoilla tunnetusti halvin tarjous voittaa.

Nykyisenä globalisaation aikakautena kansanedustajan rooli lienee saanut uuden ulottuvuuden, jota meidän vanhojen ay-jäärien on vaikea ymmärtää. He edustavat edelleen kansaa, mutta kaikki eivät ehkä omaa kansaansa. 

Kössi