Kössin blogi

Lusikalla annettua

Kaadetaan kauhalla. Tätä voi sanoa hallituksen työmarkkinaosaamisesta. Kun päätökset eivät perustu tietoon eivätkä kokemukseen, ne perustuvat johonkin muuhun. Urbaanilegendoihin tai yksittäisten henkilöiden mielipiteisiin.

Kilpailukyky eli kiky-sopimuksen taustalla oli hallituksen ja työnantajien tavoite alentaa yritysten työvoimakustannuksia 15 %. Muuten Suomi olisi kuulemma jäänyt pysyvästi kilpailijamaista jälkeen ja talouskasvun mahdollisuudet menetetty. Nyt jokainen tietää, että propaganda oli puhdasta apulantaa.

Palkansaajien ansioita työnantajat ja hallitus toki höyläsivät niin paljon kuin pystyivät. Tulonsiirrolla työtä tekeviltä omistajille ei kuitenkaan ollut yhtymäkohtaa käynnissä olevaan, kaikki ennusteet ylittäneeseen talouskasvuun.

Kikyn jälkimaininkeja elämme edelleen. Oppi työtä tekevien kurjistamisen välttämättömyydestä on iskostunut syvälle työnantajien päähän. Rakennusalan työehtosopimusneuvottelut ovat kestäneet kohta neljä kuukautta. Aika näyttää, miten ja milloin pattitilanteesta ulos tullaan. Ja kuinka kallis hinta ideologian sotkemisesta työehtosopimusneuvotteluihin lopulta maksetaan.

Hallituksen uusin oksennus palkansaajien päälle on irtisanomissuojan heikentäminen alle 20 hengen yrityksissä. Jokainen työoikeutta ammatikseen seuraava ymmärtää, että viritys on täysin kurapaukku. Kovimman kritiikin esitti työoikeuden professori Seppo Koskinen, joka piti tällaisen lainsäädännön toteuttamista käytännössä mahdottomana.

Henkilökohtaisilla perusteilla tapahtuvat irtisanomiset ovat harvinaisia. Niistä aiheutuvat riidat vielä harvinaisempia. Rakennusliitto myöntää oikeusapua tällaisiin riitoihin muutaman kerran vuodessa. Kun lukua vertaa liiton jäsenten kymmeniin tuhansiin työsopimuksiin, tajuaa asian kokoluokan.

Valtaosa rakennusalan yrityksistä on pieniä. Silti niissä ei tapella. Ei riiteleminen kuulu ihmisluontoon. Jokainen haluaa lähteä aamulla hyvällä mielellä töihin, tehdä töitä mukavassa ilmapiirissä työkavereiden kanssa ja palata terveenä kotiin.

Oletus, että erityisesti pienissä yrityksissä olisi suuri tarve irtisanoa työntekijöitä näiden henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella, on harhainen. Miten tällainen aivopieru on voinut edetä hallituksen päätökseksi saakka?

Työelämässä on aina kehitettävää, niin kuin yhteiskunnassa yleensä. Pitkän kokemukseni perusteella väitän, että paras lopputulos saavutetaan työmarkkinaosapuolten yhteistyöllä. En haluaisi diktaattorin valtaa, koska silloin lopputulos menisi väistämättä metsään. Hallituksella ja työnantajilla näyttää olevan asiasta aivan toinen näkemys.

Kössi