Kössin blogi

Onnensoturit

Ennen kansallisvaltioita pikkuruhtinaiden valtakunnissa kuria ja järjestystä pitivät palkkasotilaat. Palkka-armeijan ylläpidon rahoittivat tietysti alamaiset, jos eivät hyvällä, niin sitten pahalla.

Kansallisvaltioiden ja myöhemmin Suomessakin noudatettavan demokraattisen parlamentarismin aikakautena pakkovallan käyttö on valtiovallan, viime kädessä eduskunnan ja hallituksen monopoli. Järjestelmän kivijalkana toimii puoluelaitos, jonka piiristä valitaan eduskunnan ja hallituksen jäsenet.

Eivät puolueetkaan ilman sotureita pärjää. Näitä koulutetaan veronmaksajien rahoilla poliittisissa nuorisojärjestöissä. Poliittisesti aktiiviset vanhemmat toimittavat miltei vaippaikäisen jälkikasvunsa puolueen lapsi- ja nuorisotoimintaan. Verkostoitumaan ja oppimaan kyynärpäiden käyttöä.

Puolueiden sisäpiiriin ei montaa tuhatta ihmistä kuulu. Ulospäin ne ovat yhtä avoimia kuin aikanaan jesuiittajärjestöt. Nuorille penaalien terävimmille kynille tie on auki valtakunnan huipulle saakka. Tylsemmätkin soturit saavat verkostojen kautta suojatyöpaikan. Lukemattomissa organisaatioissa valtasuhteet on sementoitu demokraattiseksi prosessiksi naamioidulla poliittisella teatterilla.

Lottokansan on mahdotonta ymmärtää, kuinka monta jäsenkirjatyöpaikkaa Suomessa todellisuudessa on. Työpaikan tai viran antaminen poliittisella perusteella on lähes aina laitonta. Poliittista nimitystä ei siksi koskaan tunnusteta. Eikä korppi ei korpin silmää noki. Uusien maakuntien ja sote- hallintojen myötä tiskin alta jaettavien poliittisten virkojen määrä lisääntyy roppakaupalla.

Perussuomalaiset jämäpuolueeksi jättänyt Uusi vaihtoehto on jotain täysin uutta Suomen politiikassa. Jos tässäkin yhteydessä käytämme historiallista esikuvaa, puolueestaan loikannutta ja suoraan hallitusvaltaan ja ministerinpaikkoihin yltänyttä ryhmää voisi kutsua onnensotureiksi.

Onnensoturit olivat kierteleviä palkkasotilaita, jotka myivät itsensä eniten tarjoavalle. Kun ainoa periaate oli oma etu, paremman maksajan puolelle saatettiin siirtyä vaikka kesken taistelun.

Minulla ei ole mitään erityisen lämpimiä tunteita nuivien käsiin jäänyttä Perussuomalaista puoluetta kohtaan. Mutta vielä ikävämpänä demokratian kannalta pidän sitä, että ilman puoluetta, puolueohjelmaa ja äänestäjien puolueelle antamaa mandaattia ryhdytään hallitusvallan käyttäjäksi.

Asiaa ei korjaa se, vaikka Uusi vaihtoehto perustaisi Fazerin sinistäkin sinisemmän puolueen. Mandaattinsa äänestäjiltä he tulevat saamaan vasta kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Eikä tarvitse olla kovinkaan paljon politiikkaa seurannut arvatakseen, että se mandaatti ei kovin kummoinen ole.

En tiedä enkä ryhdy arvailemaan, millä hinnalla Sipilä (kesk) ja Orpo (kok) ovat hallituksensa onnensoturit ostaneet. Mutta se vähäinenkin nihkeys, jota persut hallituksen äärioikeistolaista työnantajia suosivaa politiikkaa kohtaan ovat mahdollisesti esittäneet, tullee katoamaan kuin kusi lumeen.

 

Kössi