Kössin blogi

Paavot Saarijärveltä

Työehtosopimusneuvotteluihin liittyy propagandaa. Nykypäivänä ikävän yksipuolista. Rahamiesten ja hallituksen tiedotusvälineet tuomitsevat työntekijöiden vaatimukset. Työnantajille löytyy sen sijaan ymmärrystä. Kuten pankkien halulle komentaa työntekijät viikonloppuisin töihin, vaikka jo arkipäivienkin palvelut on lopetettu.

Propagandan käyttövoima on ikiaikainen totuus, köyhä köyhää kadehtii. Kympit ja sataset ymmärretään, miljoonia ei. Puhumattakaan sadoista miljoonista, jolla määrällä kovatuloisimmat yksittäiset suomalaiset viime vuonna rikastuivat.

Rakennusteollisuus itkee julkisuudessa Rakennusliiton palkkavaatimuksen kohtuuttomuutta. ”Miksi rakentajat ansaitsisivat suuremmat korotukset, kuin pienipalkkaset naispuoliset siivoojat.” Toimeentulon rajamailla, jopa sen alapuolella, ahertavat siivoojat saivat muutamien euron korotuksen palkkaansa. Työnantajien oikeustajun mukaan tämän pitää olla muidenkin työtä tekevien kohtalo.

Näin Elinkeinoelämän Keskusliitto on erehtymättömyydessään päättänyt. Muussa tapauksessa Suomea kohtaa katastrofi. Ajatellaanpa siivoojalle niin suurta palkankorotusta, että leivän päälle olisi varaa ostaa makkaraa. Se nostaisi välittömästi vientiteollisuuden kustannuksia. Ja seuraavana vuonna kateelliset metallimiehet vaatisivat leipänsä päälle kinkkua.

Tämä on työnantajien ajatuskulku, vaikka konsulttikielellä sanat asettuvat toisin. Kapitalistien rengit sallivat rikkaille miljoonat, elämmehän markkinataloudessa. Rahvaan on sen sijan oltava kuin Saarijärven Paavo. Halla säästi viljan, mutta pannaan silti leipään puolet petäjäistä. Solidaarisuudesta toisia persaukisia kohtaan.

Sata vuotta sitten Suomen luokkasodan ratkaisi suurvalta Saksan armeija. Voiton paraatin Helsingissä pitivät ensin saksalaiset, vasta sen jälkeen valkoinen armeija. Teloittajan luontonsa moni suomalainen näytti vasta sitten, kun voitto oli jo valmiiksi annettu.

Luokkasodan merkkivuonna tätä henkeä on ollut havaittavissa myös työmarkkinaneuvotteluissa. Työnantajat voimaantuivat Juha Sipilän (kesk) hallituksen palkansaajavastaisesta politiikasta ja kiky-sopimuksesta. Meteliä yhä ylläpitävät siniset onnensoturit, joilla hallituskauden loppu merkitsee poliittisen tulevaisuuden muuttumista poliittiseksi historiaksi.

Ulkopuoliset eivät kuitenkaan ratkaise työmarkkinaneuvotteluja. Jokainen istuu omilla persuksillaan tuleen. Työhäiriöistä kärsiville yrityksille ei heru valtion rahaa niin kuin keskustalaisille säätiöille. Tappiot joudutaan kirjaamaan omaan taseeseen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun nyt on lähdetty tappelemaan periaatteesta.

 

Kössi