Kössin blogi

Parakin luona patjaa kantaa

Ei paljoa puhu. Näin lauloi Aulikki Oksanen 70-luvun alussa siirtotyöläisen arjesta. Suomen työvoimapolitiikassa ei takavuosina pehmoiltu. Töitä ei odoteltu kotona, vaan työttömät ja rahattomat perheenhuoltajat pakotettiin matkatöihin, siirtotyömaille.

Helsingin sanomat kirjoittaa (4.4.), että repputyöntekijät ovat tulossa takaisin. Lehden mukaan virkamiehet esittävät uusia ja jopa taloudellisesti kannustavia keinoja saada työvoima liikkeelle. Tavoitteena on lieventää poliitikkojen viime päivinä kovasti hehkuttamaa ongelmaa, työpaikat ja työnhakijat eivät kohtaa.

Todellisuudessa tätä ongelmaa ei juurikaan ole. Suomessa on rehellisesti laskien puoli miljoonaa työhaluista ihmistä normaalin palkkatyön ulkopuolella. Avoimia työpaikkoja jokunen kymmenen tuhatta. Henkilöstöpalveluyrityksillä, suomeksi sanottuna vuokrafirmoilla, on jatkuva työnhaku päällä. Tämä ei lisää todellisten työpaikkojen määrää.

Markkinataloudessa työntekijälle työttömyys on peikko. Se romahduttaa oman ja perheen talouden. Työtä tarjoaville tilanne voi olla päinvastainen. Suuri työttömien armeija takaa joka paikkaan tekijän eivätkä palkat lähde nousemaan.

Maailmaa ja työmarkkinoita vuosikymmenet seuranneena en usko työnantajien ja oikeistopoliitikkojen aitoon huoleen työttömien määrästä. Huolissaan he ovat vain niistä työttömyydestä aiheutuvista kustannuksista, joihin työnantajatkin joutuvat osallistumaan.

Äärioikeistolainen SOS-hallitus on edistänyt työllisyyttä ideologiansa mukaisesti työn haun kannustimia poistamalla. Siis työttömyysturvaa romuttamalla. Tähän he saavat täyden tuen työnantajilta. Heikko työttömyysturva kun maksaa hyvää vähemmän.

Voisiko hallitus tosissaan kehittää positiivisia kannustimia, jotta huonon työllisyyden alueella asuvien ihmisten taloudelliset mahdollisuudet matkatöihin paranisivat? Mahdollista se toki on, mutta tältä istumalta sitä on vaikea uskoa.

Työnantajat ovat hallituksen erityissuojeluksessa ja nämä nuukapussit eivät maksa senttiäkään enempää kuin on pakko. Tätä pakkoa ei SOS-hallituksen aikana tule.

Reppumiesten ja siirtotyömaiden paluuseen sen sijaan uskon. Hallituksen alaiset viranomaiset vapauttavat EU:n ulkopuolisen työvoiman tuonnin. Kun todella isot työmaat lähtevät tulevina vuosina liikkeelle, näemme jälleen hiljaisia miehiä patjoineen. Nämä eivät kuitenkaan tule kotimaisesta, vaan kolmannen maailman ehtymättömästä työvoimareservistä.

 

Kössi