Kössin blogi

Poliittista kohellusta

Politiikassa tärkeää on julkisuus. Ei se, miten sitä saavutetaan. Tämä vanha viisaus korostuu jälleen eduskuntavaalien lähestyessä.

Perussuomalaisten edustajat ovat hankkineet harmitonta julkisuutta ajelemalla yöaikaan taksilla ja laskuttamalla kulukorvauksia asunnoksi vuokratulla saunalla. Veronmaksajien rahoissa nämä ovat lillukanvarsia ja valtion menojen suuressa kankkulankaivossa tuskin mitattavia summia.
Surkuhupaisaa ja lähes myötähäpeää tuottavaa on julkisuuden tavoittelu eduskunnasta pian katoavien sinisten kohdalla. Aloitteita syydetään varsiharjana ja puolue hehkuttaa olevansa punavihreän politiikan vastavoima. Kovaa väitettä puolueelta, joka on tällä hetkellä lähinnä ministereitä vuokraava henkilöstöpalveluyritys.

Sinisten poliittiset avaukset eivät ole harmittomia. Kun on pakko tehdä jotakin alle prosentin kannatuslukujen nostamiseksi, myrkyt ennen hallituskauden loppumista vain kovenevat.
Säpinää työmarkkinoilla synnyttää ministeri Lindströmin (sin) runnoma lakiesitys irtisanomisperusteiden lieventämiseksi alle 20 hengen yrityksissä. Olen hämmästellyt myös aiempia hallituksen työelämään liittyviä virityksiä, mutta tämä on päättömyydessään jo aivan posketon.

Rakennusalan työmarkkinoiden pitkän linjan kehityskulku on ollut työn tekoa sääntelevien määräysten yksinkertaistuminen ja riitojen väheneminen. Kun vielä 80-luvulla Rakennusliitolla oli järjestäytyneiden talonrakennusyritysten kanssa työtuomioistuimeen meneviä riitoja neuvottelussa toista kymmentä kuukaudessa, nyt ei ole aina edes yhtä vuodessa.
Eivät yritykset eivätkä työntekijät riitelyä kaipaa. Yritykset haluavat tehdä tulosta, työntekijät työskennellä asiallisessa turvallisessa ympäristössä ja päästä kohtuullisille ansioille. Tilanteet, joissa yksittäisiä työntekijöitä pitäisi irtisanoa henkilökohtaisilla perusteilla, ovat äärimmäisen harvinaisia.

Nyt ollaan luomassa uutta lainsäädäntöä oletuksella, että pienissä yrityksissä on suuri patoutunut tarve panna pihalle työntekijöitä. Kuka tällaisen vinkin on antanut? Yrittäjäjärjestön politrukit, jotka kaikki eivät ole pienyrityksessä päivääkään töitä tehneet, sen enempää kuin pelkän jäsenkirjan pätevöittämät ay-liikkeen työelämän asiantuntijat.

Uusi laki, jos se ylipäätänsä on mahdollista säätää, toisi mukanaan huonosti harkittuja irtisanomisia ja vuosia kestäviä oikeudenkäyntejä. Tätäkö jo nyt monesti hermo piukalla töitä paiskivat yrittäjät kaipaavat? Viritetäänkö tavallisille ihmisille nyt sellaista miinaa, josta ei voi seurata kuin hankaluuksia tai erittäin suuria hankaluuksia?

 

Kössi