Kössin blogi

Simputusta

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Nuorena on vitsa väännettävä. Joka vitsaa säästää, vihaa lastaan. Ovatko tuttuja sanontoja? Näillä opeilla on varttuneempia suomalaisia kasvatettu. Herran pelkoa istutettu, tarvittaessa jopa hakkaamalla.

Juha Sipilän (kesk) hallitus jatkaa isiemme jäljillä. Työttömiin suhtaudutaan kuin kurittomaan kakaralaumaan, jota pitää kouluttaa. Yhden virheistä rangaistaan kaikkia. Kuin ennen sotaväessä. Puolustusvoimissa joukkorangaistukset on tosin simputuksena kielletty. Työvoimahallintoa tämä ei selvästikään koske.

Kuria saivat myös hallituspuolueiden naiskansanedustajat. Iäkkään miehen pitää saada uskontonsa perusteella määrätä nuoren naisen ruumiista. Kieltää oikeus keskeyttää ei-toivottu raskaus, vaikka sen olisi pannut alulle tuntematon raiskaaja tai insestiin syyllistynyt lähisukulainen.

Nainen vaietkoon seurakunnassa. Näin tapahtui myös Suomen eduskunnassa. Ryhmyrit julmistelivat ja uhkailivat. Yksi toisensa jälkeen naiskansanedustajat luopuivat omasta vakaumuksestaan. Mielipidevapaus koskee ilmeisesti vain hallituspuolueiden miehiä.

Tosin yhdellä poikkeuksella. Miljonääripoliitikko Anne Berner (kesk), joka ostettiin vapailta markkinoilta ministerinpaikalla kepuun, saa tehdä mitä lystää. Seuraavaksi yksityistettävän postin jälkeen listalle joutunee Suomen valtio. Pieniä hankaluuksia aiheuttaa perustuslakivaliokunta, mutta tahtopoliitikolle tämä on vain hidaste.

Kansa saa mitä tilaa. Sipilän hallitus sai mandaattinsa viime eduskuntavaaleissa ja jatkaa uusien ostoministerien voimin. Jos työtä tekevät ja vähäosaiset ovat yhtä passiivisia äänestäjiä kuin tuppaavat olemaan, keskustapoliitikkojen haaveilema Sipilä kakkonen on täysin mahdollinen.

Eivät ole kokoomuksenkaan kellokkaiden lupaukset ruusuisia. Alati äänessä oleva Juhana Vartiainen (kok) haluaa poistaa työvoimalupien saatavuusharkinnan, työehtosopimusten yleissitovuuden ja työttömyysturvan lisäpäivät. Nämä näin ensi alkuun, meidän kaikkien parhaaksi.

Jos seuraava hallitus jatkaa työntekijöiden ja heikompiosaisen murjomista työnantajien ja rahamiesten käsikassarana, teemme aikahypyn takavuosien kansallisromanttiseen kepulandiaan. Ihanneyhteiskuntaan, jossa lentojätkälle, silloiselle vailla sosiaaliturvaa maatalosta toiseen kiertävälle työmiehelle, riitti palkaksi soppalautanen ja yösija tuvan lattialta.

Kössi