Kössin blogi

Työrauhakauppiaat

Muuta en voi kuin pyytää, anteeks, anteeks, anteeks. Takavuosien nyyhkivä tango kertoi katuvasta miehestä. Oli ehkä käynyt vieraissa. Kotiin palatessa henkilökohtaiset tavarat odottivat muovikassissa, ulko-oven väärällä puolella. 

Aisan yli loikkijat eivät enää sääliä kerjää. Jatkavat vain rinta rottingilla kohti haasteellisempia tehtäviä. Ruosteisen saranan kitinää tarjoavat sen sijaan suomalaiset työmarkkinaekonomistit. Grammarin neula pomppii ja kerta toisensa jälkeen kadutaan takavuosien palkankorotuksia.

Tulin Rakennusliittoon töihin kolme vuosikymmentä sitten. Työkaverini Jouko Parkkonen opetti, että me myymme työrauhaa. Ei meillä sen kummempaa tehtävää ole. Myös näin ajateltiin aikana, joka muistetaan puheista, että ay-liikkeelle kuuluu kaikki muu paitsi ulkopolitiikka.

Arvioikoon jokainen itse, mikä on oikein. Pitääkö ay-liikkeen olla tahmanäppi, joka sekaantuu kaikkeen, vaikka hyvinkin laihoin tuloksin. Vai olisiko parempi pitäytyä perinteisessä tehtävässä. Myydä työrauhaa, jäsenten eduksi, mahdollisimman hyvään hintaan.

Työrauhaa myyvällä pitää toki olla kunnon kauppatavaraa. Voimaa järjestää lakko, jos tarve vaatii. Myös kyky estää turha riehuminen sopimusten voimassa ollessa. Kaikille liitoille tämä ei ole itsestään selvää. 

Suomessa lakot ovat äärimmäisen harvinaisia ja aina ne eivät onnistu toivotulla tavalla. Äskettäin lehdet riekkuivat kaupan ylempien toimihenkilöiden lakon vaisuutta. Työnantajat paukuttelivat henkseleitään, kun pystyivät torjumaan keskeisen työntekijöiden perusoikeuden, työehtosopimuksen teon.

Rakennusalan viimeinen varsinainen lakko oli vuonna 1986. Sen jälkeen on kohtuullisen taitavalla työmarkkinatoiminnalla vältetty isommat rähinät. Näin tapahtui myös kymmenen vuotta sitten, kun taulukkopalkkoihin saatiin kipeästi kaivatut tasokorotukset. Sitä sopimuskierrosta ei tarvitse kenenkään mukana olleen anteeksi pyytää.

Rakennusliitto heikentää jäsentensä työehtoja vain hävityn työtaistelun jälkeen. Julkisuudessa oikeistopoliitikot, kuten esimerkiksi kansanedustaja Harry Harkimo (kok), irvivät ammattiliittojen hyvää taloudellista tilannetta. Kunnon rahamassi kuitenkin tarkoittaa, että meitä ei helposti panna polvilleen. Siihen ei riitä seitsemän viikkoa, jonka mittaisella työsululla isännät kurittivat paperityöntekijöitä jokunen vuosi sitten.

Tämän tiesi Rakennusteollisuus viime keväänä, kun rakennusala jäi pois työehtoja heikentävästä kiky-sopimuksesta. Nyt monet itkevät ja puristavat nyrkkiä taskussa. Työaika pitenee ja palkkoja leikataan. Turhaan. Työrauhakaupassa sopimukset tehdään ajassa ja niitä on turha jälkeen päin itkeä. Aina seuraa uusi mahdollisuus, panna paremmaksi ja korjata tehdyt virheet.

Kössi