Kössin blogi

Usvaa putkeen

Kesän työmarkkinakeskustelu on ollut kuin surkeaa Suomi-filmiä. Torppari seisoo patruunan eteisessä. Tuijottaa lapikkaiden kärkiä ja vääntelee hattureuhkaa käsissään. Pitäisi saada puoli päivää vapaata taksvärkistä. Emäntä on juuri synnyttänyt eikä kykene navettaan.
Lupaa ei tietenkään tule. Patruunaa kiinnostaa vain oma varallisuus. Köyhät selviytykööt omillaan tai olkoot selviytymättä. Torppaan löytyy kyllä tulijoita, jos nykyiset asujat eivät pysty kontrahtiaan täyttämään.
Äskettäin julkaistiin tietoja pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien tulokehityksestä. Yhdysvalloissa keskimääräinen johtajan palkka työntekijään nähden on 80-luvulta noussut kolmikymmenkertaisesta kolmisataakertaiseksi. Suomessa nousu ei ole ollut yhtä nopeaa, mutta perässä tullaan.
Ristiin eri yhtiöiden hallituksissa istuvat ökytuloiset johtajat nostavat toistensa palkkoja ja palkkioita. Valtionyhtiöiden johtajien palkat eivät tee poikkeusta. Poliitikot levittelevät käsiään, vaikka korotuksia tehdään heidän nimen omaisesta kiellostaan huolimatta.
Työntekijöille ei korotuksia sallita. Miljardöörien omistamat lehdet, ainoat joita luetaan, aivopesevät kansaa palkankorotusten turmiollisuudesta. Pakkoverolla rahoitettava YLE noudattaa samaa linjaa. Hallituksen rikkaita suosiva talouspolitiikka on ainoaa oikeaa talouspolitiikkaa, ainakin sellaisena se esitetään.
Ammattiyhdistysliike on myös taajaan otsikoissa, mutta poikkeuksetta negatiivisessa valossa. Liittojen yleishyödyllisyys kyseenalaistetaan, vakavaraisuudesta syyllistetään ja jäsenmaksujen verovähennysoikeus tuomitaan. Eivät tarinat itsestään synny. Satoja ja tuhansia miljoonia euroja omistavat henkilöt yrittävät panna nurin sen ainoan vastavoiman, joka tuloerojen kasvua voi edes jotenkin hillitä.
Paineen edessä ihminen taipuu. Valtaosa palkansaajista oli valmis alentamaan palkkojaan kiky-sopimuksella. Nyt kädet taskussa ovat nyrkissä, kun lomarahoja leikataan tai isännät rehvastellen määräävät kolme talkoopäivää. Mutta taskuun ne taas jäävät.
Ay-johtajat ovat vaatineet, että nyt pitää palkankorotusten olla positiivismerkkisiä. Tämä on julkisuudessa tulkittu niin, että henkisesti on jo sovittu 0,5 – 1,0 prosentin välillä olevista palkankorotuksista. Eli pakkaselle taas painuu.
Älkää hyvät toverit päästäkö jälleen isäntiä ilmaiseksi. Puhumattakaan siitä, että vaaditte samaa myös muilta. Rakennusalalla voitaisiin pitkän kitukauden jälkeen tarkastella palkkoja asiallisesti. Jos mattoa ei vedetä jalkojen alta. Toteutetaan Elinkeinoelämän Keskusliitonkin esittämä vaatimus ja neuvotellaan aidosti alakohtaisesti. Tässä ajassa ja alakohtaisten edellytysten mukaisesti.

Kössi