Kössin blogi

Ylijäämäihmisiä

Naapurimaassa juhlitaan 100 vuotta sitten tapahtunutta lokakuun vallankumousta. Meikäläisen kalenterin mukaan tuolloin oli marraskuu. Leninin kirjoituspöydän ääressä kehittelemä talous- ja yhteiskuntajärjestelmä pantiin väkivalloin täytäntöön.

Kaikille ihmisille ei järjestelmässä ollut sijaa. Nyt vuosikymmenten jälkeen tiedetään ja Suomessakin uskalletaan puhua siitä, mikä oli näiden sosialistiseen yhteiskuntaan kelpaamattomien ylijäämäihmisten kohtalo.

Helsingin Sanomien lauantaivieraana oli 18.11. Kokoomuksen keskeinen idealinko, kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok). Mies on tehnyt tutkijan hommia koko ikänsä. Asioita on ollut aikaa funtsailla.

Vartiainen esittää, että huolimatta sadoista tuhansista työttömistä Suomen varsinainen työvoimareservi on 15 % tästä massasta, n. 40 000 ihmistä. Erilaisista syistä johtuen loppuja ei pystytä työllistämään. Työvoimapulaa lievittäisi naisia työelämään patistava kotihoidon tuen leikkaaminen. Ja tietysti yhdessä kansanedustaja Anna Kontulan (vas) kanssa esitetty saatavuusharkinnan poistaminen EU:n ulkopuolisen työvoiman työluvista.

En missään tapauksessa rinnasta Vartiaista naapurimaiden hirmuhallitsijoihin. Vartiainenhan on demokraattisen Suomen eduskunnan jäsen. Mutta yhtymäkohtia löytyy suhtautumisessa ihmisiin, jotka eivät sovellu vallanpitäjien oikeaksi julistamaan talousjärjestelmään.

Maailman varallisuus keskittyy kiihtyvällä vauhdilla. Yhdysvaltain kolme rikkainta miestä omistaa tällä hetkellä yhtä paljon kuin puolet maan köyhimmästä väestöstä. Maailman rikkain prosentti omistaa enemmän kuin yli puolet köyhistä.

Suomi kulkee perässä. Myös meillä rikkaat rikastuvat kiihtyvillä kierroksilla eikä pääomien keskittymistä edes yritetä hillitä. Osana takavuosien tupo-sopimusta poistettiin varallisuusvero ja sitä eivät näytä vaativan palautettavaksi muut kuin perussuomalaiset.

Lisääntyykö maamme hyvinvointi, jos tiputamme sovinnolla rattailta satoja tuhansia työkykyisiä ja valtaosin työhaluisia ihmisiä. Eivätkö nämä ole myös suomalaisia. Heillä voi olla kykyjä vaikka mihin, jos saavat mahdollisuuden sen näyttää.

Elävätkö poliittiset päättäjät jossakin kuplassa? Eikö heidän perheissään tai tuttavapiirissä ole nuoria, joiden on mahdoton löytää asiallista työtä. Voiko joku hyvällä omallatunnolla suhtautua nuoriin ylijäämäihmisinä, jotka hylätään sovinnolla vanhempien peräkamareihin tai tuttavien nurkkiin.

En minä sosialismia kaipaa, naapurimaan kokeilu tätä lajia riittää. Silti näin vallankumouksen juhlavuonna haluan kuvata talouspolitiikkaa, joka kritiikittömästi rikastuttaa rikkaita ja jättää sadat tuhannet oman onnensa nojaan, takavuosien poliittisen laulun sanoin. ”Pyörii helvetinkone kapitalistinen”.

Kössi