Kössin blogi

Ylityökorvaukset hallituksen liipasimella

Helsingin Sanomat kirjoittaa (27.3.) pääkirjoituksessaan uuden työaikalain valmistelusta ja vaatii lisää joustavuutta työaikoihin. Lehden mukaan kellokortit ja kulunvalvontaohjelmat joutaisivat useimmissa töissä museoon. Ajankäytöllä voidaan kuulemma mitata yhä harvempaa tehtävää. Tämä on yleisesti esitetty, mutta asiantuntematon ja propagandistinen väite.

Valtaosaa teollisuudessa ja palvelualoilla tehtäviä töitä valvotaan nyt ja tulevaisuudessa työaikaseurannalla. Samoin myös julkishallinnossa ja ulkoistuksen myllerrykseen joutuvalla sosiaali- ja terveysalalla. Freelancereiden ja itsensä työllistäjien määrä lisääntyy, mutta mitään merkittävää siirtymää pois työaikavalvonnasta ei ole. Päinvastoin.

Uudet seurantavälineet kuten älypuhelimet lisäävät keinoja työaikavalvontaan. Rakennusalalla, jossa kellokortteja ei työmailla perinteisesti ole käytetty, kulunvalvonnan mahdollistavat älykortit muuttuvat käytännön kellokortiksi.

Tämä ei ole pelkästään huono asia. Rakennusalan harmaan talouden torjunta perustuu siihen, että jokainen työmaalla liikkuja tiedetään. Älykortti rekisteröi työntekijän työmaan työntekijäluetteloon automaattisesti ja pimeän työn tekeminen käy yhä vaikeammaksi.

Nykyaikainen kulunvalvonta mahdollistaisi myös rakennusalalla jo pitkään työehtosopimuksissa olleiden työaikajoustojen käytön. Vuosien varrella on sovittu lukuisista paikallisesti sovittavista työaikajoustoista ja ne ovat, toisin kuin Helsingin Sanomat kirjoittaa, myös järjestäytymättömien yritysten käytössä.

Työntekijöille liukuva työaika toisi helpotusta elämään etenkin ruuhkaisella pääkaupunkiseudulla. Keskimääräistä työaikaa, joka mahdollistaa pitemmät työviikot ja vastaavasti pidemmät vapaajaksot, haluaisivat käyttää monet muutkin kuin ulkomaiset reissumiehet. Ongelmana on, että työnantajat eivät näistä joustoista sovi.

Vuosikymmeniä työehtosopimuksiin erilaisia joustavia työaikoja kynäilleenä olen tullut vakuuttuneeksi, että työ on ollut turhaa. Työnantajat haluavat päättää työajoista yksin. Paikallisen sopimisen lisääminen käsitetään lisääntyväksi oikeudeksi määrätä. Kesällä teetettäisiin pitkää päivää ja talveksi pantaisiin lomalappu kouraan. Eihän tällainen työaikajärjestely toki sopimalla voisi syntyäkään.

Työaikalain kokonaisuudistuksessa joustavuuspuheet ovatkin vain savuverho. Elinkeinoelämän Keskusliiton ja markkinaliberaalin SOS-hallituksen strategia on leikata työvoimakustannuksia, siis työntekijöiden palkkaa. Työaikalain uudistuksella halutaan kuohia ylityökorvaukset, ja jos voimat riittävät, myös sunnuntaityölisät. Tästä käydään varsinainen vääntö, muu tarina on löysää sanahelinää.

 

Kössi